Jee, nyt saatte sitä luvattua ja kauan odotettua fanfictionia!

Noniiin, nyt päästiin asiaan! Tässä tulee siis ensimmäinen varsinainen postaus, ensimmäinen varsinainen ficci Michin Mielimetsään! Woop woop! >ww< 

Fandomina tietenkin iki-ihana leffamaailman helmi, Moon Child. (Gakuhai forever! XD) Tätä tuutte saamaan jatkossakin, ja paljon, eli varautukaa siihen. ;D

Mutta nyt sitä ficciä, olkaa hyvät! 

~~~

Title: Dakishimete (kertokaa jos keksitte jotain sopivampaa. Oon superhuono keksimään nimiä ficeilleni..)

Author: Michi
Genre: Emhh, oon huono keksii näitäkin... Fluff, friendship, a little bit of romance..? Te päätätte itse miten sen haluatte ajatella.
Pairing/Characters: Kei (Hyde) & Sho (Gackt), tai Kei/Sho, whatever (Moon Child)
Rating: G
Summary: Sho on allapäin ja hakee Keiltä lohdutusta.

Disclaimer: En omista mitään tai ketään, paitsi oman vilkkaan mielikuvitukseni ja oudot fantasiani.
A/N: Joo eli, tää on tämmönen lyhyen lyhyt pieni ficci, täynnä söpöilyä. >ww< Voin kertoo, tää on eka Moon Child -ficci jonka siirrän paperilta digitaaliseen muotoon. Ja muutenkin tää on ihan niitä ekoja ficcejä ko. leffasta, joita oon kirjottanu ylös ylipäätään. Joku ihme öinen aivopieru vuodelta kukka ja keppi... Älkää kuolko nauruun tai mitään please. XD Mutta nyt saatte ficcinne.....

  

Milloin me olemme viimeksi olleet näin? Siitä on aikaa. Sinä taisit silloin olla kymmenen tai yksitoista, en voi muistaa. Veljesi oli kiusannut sinua jostain typerästä asiasta ja ryntäsit itkien luokseni lohdutusta hakien. Pian rauhoituit ja painoit pääsi syliini. Aivan kuin nyt. Tällä kertaa en tiedä syitäsi, mutta hetki sitten vain kävelit luokseni sohvalle. Mitään sanomatta asetuit makuullesi viereeni, painaen pääsi syliini. Näen että sinulla on jotain mielessä katsellessasi mietteissäsi jonnekin kaukaisuuteen. Yritän lukea kasvojasi, ja kuin katseeni aistien käännät oman katseesi minuun. Silmissäsi on jotain salaperäistä ja pohtivaa.

”Nee, Kei…” Käännät katseesi takaisin poispäin minusta.

”Niin, Sho..?” Pidät yhä katseesi katossa, kuin siellä olisi jotain kovin mielenkiintoista.

Hetken näytät mietteliäältä, kunnes taas katsot suoraan silmiini ja kuiskaat hädintuskin kuuluvalla äänellä.

”Dakishimete..”

”Mitä?” Kuulin kyllä mitä sanoit, mutta hetkellisesti hämmentyneenä en saa suustani muuta ulos.

”Dakisihmete, Kei.”

 Katseesi on täynnä jotain, jota en osaa tulkita. En osaa sanoa tai tehdä mitään muuta, joten tyydyn viemään käteni hiuksiisi. Silitän pehmeitä suortuvia otsallasi ja ohimoillasi, tunnustelen astetta karkeampia lettejä, jotka ovat levinneet niskastasi syliini.

Huokaisten suljet silmäsi haikea hymy huulillasi.

”Sho..?” Koetan kuulostaa mahdollisimman lämpimältä.

Pidät silmäsi suljettuina ja tuo selittämätön, arka pieni hymy katoaa kasvoiltasi ja sen korvaa leveämpi, ja voisinko sanoa että onnellisempi hymy. Huomaan myös omien huulteni kaartuneen hymyyn. Sinun siinä ollessasi en voi muuta kuin jäädä katselemaan sinua. Silmät kevyesti suljettuina, huulet kääntyneenä vastustamattomaan hymyyn näytät niin…vastustamattomalta.

En tiedä kuinka kauan aikaa vierähti, kunnes havahdun omista ajatuksistani sinun katsoessa minua suoraan silmiin ja hymähdät.

”Olit ajatuksissasi. Mitä mietit?”

”Samaa voisin kysyä sinulta, baka.” Naurahdan ja kiusoitellakseni nykäisen hellästi yhtä lettiäsi.

”Aa, ei se ollut mitään.” Hymyilet rennosti ja taas kerran käännät katseesi jonnekin kaukaisuuteen.

”Dakishimete? Mitä sille tapahtui?” Kiusoittelen lisää ja pörrötän hiuksiasi virnistäen iloisena siitä että olet yhtäkkiä parempituulisen oloinen kuin aikaisemmin tullessasi luokseni, ja silmäsi nauliintuvat omiini hetkessä.

Katselemme toisiamme hetken silmiin ja pian purskahdamme molemmat nauramaan. Hetkeen emme kumpikaan pysty lopettamaan, mutta pian katsomme takaisin toisiimme hieman naurusta hengästyneinä.

”Nee, Kei… Arigato.” Hymy saa siniset silmäsi loistamaan.

”Mistä?” En aivan ymmärrä mitä tarkoitat.

”No, tiedäthän..” Ujostut silminnähden hieman. ”Kiitos, että olet siinä. Että… No, niin.”

En voi olla hymyilemättä sinun yhtäkkiselle ujoudelle ja takeltelulle. Olet suloinen. Siirrän käteni varovasti hiuksiltasi ja kosketan sormillani hellästi poskeasi.

”Nee, Sho… Dakishimete?” Hymyilen leveästi ja vedän sinut sylistäni hellään halaukseen.

Kiedot kätesi varovasti selkäni taa ja rutistat pienesti. Tunnen hengityksesi korvallani kun kuiskaat.

”Aishiteru, Kei. Aishteru.”

Suljen silmäni huokaisten ja huulilleni hiipii onnellisempi hymy kuin aikoihin. Sanoit juuri ääneen sen mitä minä olen halunnut sanoa sinulle jo vuosikaudet.

”Minäkin sinua, Sho. Minäkin sinua.”

~OWARI~

A/N #2: Kyaaaa, ettehän kuolleet, ettehän? XD Lyhyestä virsi kaunis, nee? ^.^ Mutta juu eli siis käytin tässä myös hiukka japania, joten selvitetääs nyt vielä parit sanat (korjatkaa jos on korjattavaa, opin mielelläni paremmin ja lisää!):

Dakishimete = jotakuinkin se on jotakin että "Halaa minua" jne.

Baka = Hölmö, typerys jne.......

Aishiteru = Minä rakastan sinua. 

Owari = Loppu.

~~~

Sellasta. Rakentava palaute on aina tervetullutta. Ja tietty pidän myös pienestä ihkutuksesta... >ww< Vitsi vitsi! 

Miulla on tuolla varastossa jokunen muukin ficci minkä voisin joskus laittaa tännekin, mutta katsellaan millasen vastaanoton tää nyt ensin saa.

Kiitos ja anteeks. XD

PS: Tää on vasta blogin kirjoittamisen, ja ylipäätään ficcien kirjoittamisen ja julkaisemisen harjoittelua, joten hyviä vinkkejä ja korjaus-ideoita otetaan vastaan!