Loppuvuoden ficci-haaste, osa 2/15

Noniin tättärää hyvät naiset, herrat ja kaikki siltä väliltä, tiedättekö mikä aika viikosta se taas on?! Ficci-haastetta pukkaa joo, yayyyyy~ Kyllä, tällä kertaa olen ajoissa, ei menny myöhälle sunnuntai-iltaan. ^^'' Tänään saatte sellasta, sellasta...no menkää itse ja lukekaa tarkemmin. >ww< Joten pikimmittä puheitta, here you go~

~~~

 

Loppuvuoden ficci-haaste: Osa 2/15

Prompt: Tämä kuva. Ja sen innoittama asetelma miun vilkkaassa mielikuvituksessa.

Pairing: Periaatteessa tää on nimetön, mutta koska kaikkihan me tiedämme paremmin, ja kuten kuva kertoo, niin se on se klassinen Gackt/Hyde~

Genre: Romance, on siinä kai jotain angstin hiveniäkin havaittavissa...?

Rating:  PG-13, koska lievästi ja tosi lässynläästi sisältää...rakkautta. >w<

Sanamäärä: 252 (tässä ois ollu potentiaalia pidemmäksikin ficiksi, mutta minkäs teet...)

Disclaimer: MINÄ OMISTAN KAIKEN~ !! ...not. Eli juu, se sama vanha: Nämä henkilöt omistavat itse itsensä. Minulle kuuluu vain tää fantasia. (Paitsi eiks nii et Gackt omistaa Haidon..? ^^'')

A/N: Woop woop, pitkästä aikaa kirjoitin ihan rehellistä Gakuhaita! Kirjoitettu Hyden näkökulmasta.Kirjoitustyyli on vähän jokseenkin...oudohkoa. Mutta don't mind, please...

Kaikki nämä ihmiset… Kaikki nuo kasvot jotka ovat jostain kaukaisuudesta tuttuja, mutta en osaa nimetä niitä… Hyvää musiikkia, makeita juomia, iloista puheen sorinaa… Tunnen itseni hieman yksinäiseksi kaikesta huolimatta.

Kunnes… Kunnes kaikkien noiden nimettömien kasvojen seasta erotan sinut. En tiennyt että sinäkin olet täällä, enkä meinaa ensin uskoa silmiäni. Mutta kyllä, sinä se olet, kaikkien näiden vuosien jälkeen… Paljonko siitä oikeasti on aikaa kun näin sinut viimeksi, menin laskuissa sekaisin aikapäiviä sitten…

Katselen sinua hyvän tovin, ja vain huomatakseni, että et ole muuttunut paljoakaan niistä vanhoista ajoista, jotka yhdessä vietimme. Silmäsi, jotka todennäköisesti noiden aurinkolasien alla ovat sinisten piilolinssien sävyttämät. Poskipääsi, jotka ovat samalla pehmeät mutta särmikkäät. Huulesi, jotka myös näin kaukaakin katsottuna näyttävät samettisen pehmeiltä…

Ajatuksissani en ole huomannutkaan, että sinä olet myös huomannut minut tämän väenpaljouden keskeltä, ja yhtäkkiä tajuan sinun seisovan edessäni, hymyillen tuota hurmaavaa hymyä, joka on yhä se sama johon lankesin jo vuosia sitten. Ja tunnen nyt lankeavani uudelleen…

Tänä yönä ei tarvita sanoja... On vain pois riisuttavien vaatteiden kahinaa, lakanoiden suhinaa, ihojemme kosketuksen ääniä, sekä syviä nautinnon huokailuja. Ihosi on kuuma ja kostea, mutta huulesi omiani vasten ovat vielä kuumemmat ja kosteammat. Vartalomme kietoutuvat tosiinsa, ja huone täyttyy tästä vihdoinkin purkautuvasta kaipauksen ja halun tunteesta. On kuin hukkuisin näihin tuntemuksiin, joita olin jo lähes unohtanut olevan olemassa…

Seuraavana aamuna herään tuntien sinut selkääni vasten painautuneena, kätesi omistavasti vyötäisilläni, jalat limittäin omieni kanssa... Tuntuu, kuin olisin palannut kotiin kaikkien näiden uuvuttavien vuosien jälkeen. En enää koskaan halua laskea irti tästä tunteesta, en laskea irti sinusta. Enää ikinä…

A/N #2: Uh-oh... Sellasta. Tää oli aika perus tällänen puoliltaöin perjantaina kirjoitettu pikkuficci. 

Mutta, uuden ficin merkeissä tapaanemme taasen ensi viikolla viimeistään! Siihen asti, cya~