Loppuvuoden ficci-haaste, osa 1/15~

 Tästä siis lähtee Michin loppuvuoden fanfiction-haaste! Säännöt: minimissään yksi ficci (minimissään drabble = 100 sanaa) per viikko, kirjoitettuna jonkin prompt-lauseen/sanan/dialogin/tms pohjalta. Simple as that? :D No, katsotaan miten selviän!

Mutta nyt itse ensimmäisen ficin kimppuun, ottakaapas ensin hiukan informaatiota!

~~~

Loppuvuoden ficci-haaste: Osa 1/15

Prompt: Ilotulitus

Pairing: Kei/Sho (Moon Child)

Genre: Romance

Rating:  PG...?

Sanamäärä: 200 (double-drabble)

Disclaimer: No siis tunnetustihan omistan vain oudot mielikuvitukseni ja fantasiani, itse leffa sekä sen hahmot ja paikat jne. kuuluvat aivan muille.

A/N: Joo, tää on yks iso pläjäys lässynläätä ja söpöilyä, kestäkää se. Kirjoitettu Shon näkökulmasta.

Punaista, kultaista, sinistä, vihreää. Mallepan öinen taivas loistaa kaikissa noissa upeissa väreissä tänään tuon upean ilotulituksen johdosta. Olemme juuri matkalla kävelemässä kotiin illanvietosta ystävien luota, ja pysähdymme puiston laitaan ihailemaan tuota väriloistoa.

”En muista milloin viimeksi olen nähnyt vastaavaa.” sanot ja vilkaisemme toinen toistamme hymyillen.

”Mm.” nyökkään ja keskitymme molemmat katselemaan taivasta, ja sivusilmällä näen kuinka hivuttaudut lähemmäs minua. Olkapääsi hipaisee käsivarttani, ja vihjeelle hymyillen kiedon käteni ympärillesi. Painaudut tiukemmin kainalooni ja katsot minuun. Kurkottaudut ylemmäs ja kuiskaat korvaani,

”Tätä ne kai kutsuvat romanttiseksi..?”

Naurahdan ja käännyn katsomaan sinuun. ”Niinkö meinaat?” Hymysi ulottuu silmiisi asti, enkä voi olla hymyilemättä itsekään. Huomaan muutaman metrin päässä olevan tyhjän puistonpenkin, nappaan sinut tiukemmin kainalooni ja johdatan sinut istumaan penkille. Puisto on yllättävän hiljainen, vain jokunen yksittäinen ihminen ja muutama pariskuntaa kävelevät ohitsemme aina silloin tällöin.

”Niin. Romanttista. Sitä tämä on.” naurahdat ja painat kasvosi hiuksiini, ja hengityksesi kutittaa korvaani. Hymähdän, käännän päätäni hiukan hipaisten nenälläni poskeasi ja kuiskaan,

”No, niin kai onkin.”

”Sho…” äänesi häviää kuulumattomiin painaessasi huulesi hellästi omiani vasten. Vien käteni karheisiin hiuksiisi ja vedän sinua lähemmäs itseäni, suudellen pehmeitä ja yllättävän lämpimiä vampyyrin huuliasi hellästi. Aika tuntuu pysähtyvän, emmekä edes huomaa kuinka ilotulituskin on jo aikaa sitten loppunut. Olen onnellinen.

A/N #2: Voitte toki heittää tomaatilla tai muulla valitsemallanne esineellä, mutta mielummin ottaisin vastaan (rakentavaa) palautetta. Kiitos ja anteeksi~ >ww<

 
Noniin, nyt eikun miettimään jo ensi viikon ficciä! 8D Tavataan siis viimeistään viikon päästä! ^.^